Ennen kuin media lähtee tekemään tarkoituksellisia vastakkainasetteluja hyvän ystäväni Irina Tuokon ja professori Puolimatkan välillä, haluan tuoda esille muutamia asioita Puolimatkan tapauksesta. Tässä keskustelussa ei ole aidosti kyse yhden professorin oikeistomediassa kirjoittamasta, “tieteelliseen” diskurssiin verhotusta mielipidekirjoituksesta ”Kampanja pedofilian laillistamiseksi”, vaan siitä, että tiedeyhteisömme ja yliopistomme instituutiona on omalta osaltaan tuottanut professori Puolimatkan tieteellisenä toimijana.

Puolimatkan toiminta on jatkunut vuosia ‒ ja yhtä kauan siitä on keskusteltu yliopistossa, mutta lopulta siitä on vaiettu.

Monin tavoin on kyse professuurista instituutiona. Jyväskylän yliopisto kuin muukin tiedemaailma on rahoituksellaan ja muulla toiminnallaan mahdollistanut sen, että Puolimatka on luennoillaan saarnannut biologisen vanhemmuuden “ylivoimaisuudesta”, puhunut seksuaalivähemmistöistä syrjivästi ja halventavasti ja omissa tutkimuksissaan luonut oman maailmankuvansa mukaisia tutkimusasetelmia. Monille opiskelijoille Puolimatkan toiminta on ollutkin traumatisoivaa.

Tiede ei ole koskaan arvovapaata tai objektiivista. Käytännössä se on historiallisesti ja kulttuurisesti muotoutunut jatkumo, kokoelma lenkkejä, tutkimuksia, jotka asettuvat suhteessa toisiinsa. Puolimatka on monin tavoin toiminnallaan kiinnittynyt tähän jatkumoon. Huolestuttavinta onkin, että tiedeyhteisö ei ole loppujen lopuksi kyennyt synnyttämään sellaisia käytäntöjä, että tieteeseen sisältyvä ajatus “itsensäkorjaamisesta” olisi tähänkään päivään menneessä kyennyt tuottamaan toimijoita, jotka kaikki sitoutuvat ihmisoikeuksiin ja syrjimättömyyteen.

Professori Puolimatkan kirjoituksen julkaissut Oikeamedia on jo syyttänyt JYY ‒ Jyväskylän yliopiston ylioppilaskuntaa ja sen jäseniä poliittisesta lynkkauksesta JYYn kannanoton perusteella: “Tälläkin kertaa julkisen vainon alullepanijat ovat opiskelijajärjestöjen sateenkaari- eli äärivasemmistoaktivistit, jotka eivät kestä kuulla itselleen epämieluisia totuuksia eivätkä erilaisia mielipiteitä. He ovat yleensä todelliseen pitkäjänteiseen tieteelliseen työskentelyyn kelvottomia ja käyttävät yliopistoa ja opiskelijajärjestöä vain omien poliittisten ideologioidensa edistämiseen. Heidän tavoitteensa on pakottaa kaikki sateenkaarikulttinsa palvojiksi.” JYYn kannanoton löydät täältä.

Hyvä Oikeamedia ja professori Puolimatka: Kyse on ihmisten elämästä, seksuaalivähemmistöjen elämästä, arjesta ja loppupeleissä siitä paljon puhutusta seksuaalisuudesta. Kyse ei ole epämieluisista totuuksista, eikä erilaista mielipiteistä, vaan siitä, että vähemmistöt elävät jatkuvasti arkea, jossa heidän elämäänsä, minuuttaan ja ominaisuuksiaan demonisoidaan, marginalisoidaan ja syrjitään. Kyse ei ole seksuaalivähemmistöjen kultista.

Puolimatka sen sijaan sumeilematta vääristelee ja vääntelee esimerkiksi seksuaalisuuden käsitettä osana omaa argumentaatiotaan: Ikään kuin me “äärivasemmistoaktivistit” käsittäisimme seksuaalisuuden jonkinlaisena pysyvänä, syntymässä määriteltynä monoliittina. Ei. Kyllä meidänkin seksuaalisuutemme rakentuu, muokkautuu joka päivä suhteessa muihin ihmisiin, kokemuksiimme ja tuntemuksiimme. Olemme ihmisiä, jotka kehittyvät, muotoutuvat kohdusta lähtien suhteessa sosiaaliseen ja ympäröivään yhteiskuntaan, kuin tekin.

Siksi me vaadimmekin, että ympäristömme kohtelee kaikkia meitä ihmisinä. Myös professori Puolimatkaa.