Hallitus on ilmaissut tavoittelevansa uudella sote-mallillaan pitkällä aikavälillä yhteensä 10 miljardin euron säästöjä, joista 3 miljardin euron säästöt vuoteen 2029 menneessä. Samaan aikaan Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV on todennut arviossaan, että EU-vertailussa Suomen sosiaali- ja terveysmenot eivät ole erityisen korkeita ja sote-palvelujen laatu on arvioitu yleisesti ottaen hyväksi. Arviossaan VTV pitää kaavailtuja kolmen miljardin sote-säästöjä epärealistisina.

Hallitus pyrkii uudistuksella tavoittelemaan palvelujen saatavuuden parantamista ja terveyserojen kaventamista. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin uhkaavasti siltä, että mallista on tulossa varsin mittava palveluleikkuri, jossa kustannushyödyt kohdistuvat pääasiassa yksityisille yrityksille eräänlaisen uuden yritystuen, kapitaation, muodossa.

Toisaalta epärealistisen suuret sote-säästötavoitteet tuntuvat nekin naurettavan pieniltä, kun tarkastelemme vast’ikään uutisoituja liikkumattomuuten liittyviä lukuja: Tutkimusten mukaan kansalaisten liikkumattomuus aiheuttaa valtiolle vuodessa 3 miljardin kustannukset. Luku on alakanttiin arvioitu, sillä todelliset kustannukset voivat olla UKK Instituutin mukaan jopa 7,5 miljardia euroa. Mikä idea on paikata EU:n tasolla näennäiseksi osoittautuvia sote-ongelmia kymmenessä vuodessa 3 miljardin säästöillä, kun voisi investoida kansalaisten liikkumiseen ja säästää vuodessa vähintään sen 3 miljardia?

Mikä idea on paikata EU:n tasolla näennäiseksi osoittautuvia sote-ongelmia kymmenessä vuodessa 3 miljardin säästöillä, kun voisi investoida kansalaisten liikkumiseen ja säästää vuodessa vähintään sen 3 miljardia?

Tämän yhtälön ovat toki monet muutkin somessa ja muualla huomanneet. Jopa liikenneministerimme Anne Berner on väläyttänyt huomanneensa jotain olennaista siitä, että pyöräilyn ja kävelyn edistäminen voisi vähentää kustannuksia. Liikenneministeriön tiedotteen mukaan kävelyn sekä pyöräilyn lisääminen 20 %:lla toisi vajaan neljän miljardin euron edestä terveyshyötyjä. Hyödyn toteutumisen aikaväliä ei mainita, eikä sitä, minkä tason kokonaisinvestoinilla tähän päästään.

Berner onkin nyt julkistanut Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman ja hehkuttaa myös omilla nettisivuillaan: ”Toimiva ja turvallinen infrastruktuuri on yksi tärkeimmistä keinoista. Infrastruktuuria parannetaan järkevällä yhdyskuntarakenteella, rakentamalla lisää kävely- ja pyöräilyväyliä ja huolehtimalla niiden kunnossapidosta. Mitä paremmat ja mitä enemmän väyliä on, sitä suositumpaa kävely ja pyöräily liikkumistapoina ovat.”

Liikenneministeri on selkeästi lukenut tutkimukset, joiden mukaan pyöräily- ja kävelyinfran määrä sekä laatu korreloivat olennaisesti pyöräilyn ja kävelyn määrässä. Mitään erityistä, aiemmasta merkittävästi poikkeavaa halukkuutta investoida kevyen liikenteen infraan liikenneministeri ei kuitenkaan osoita. Esimerkiksi Helsingin Sanomien uutisessa todetaan: ”Liikenneviraston vuoden 2018 budjettiin on varattu kaksi miljoonaa euroa kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelman käynnistämiseksi. Muilta osin periaatepäätöksessä linjattuja toimia ryhdytään toteuttamaan olemassa olevien määrärahojen puitteissa.”

Siis: Tänä vuonna pyöräilyn edistämisestä puhumiseen aiotaan käyttää kaksi miljoona ja tämän parin miljoonan keskustelun pohjalta ”keksittyjä” toimia toteutetaan määrärahojen puitteissa. Mitä tämäkin tarkoittaa? Itse lanseeraustilaisuudessa Berner lupaa tälle ja ensi vuodelle yhteensä 5 miljoonaa osana valtion ja kuntien yhteistä, viisivuotista investointiohjelmaa.

Voiko tätä kutsua vielä edes investoinniksi?

En ole mikään budjettivelho, mutta pikaisella googlettamisella ministeriön tämän vuoden budjettiehdotus on ollut 3,4 miljardia euroa. Tästä noin 2,0 miljardia euroa on varattu liikenneväylille. Kokonaisbudjetista kehittämisinvestointeihin on osoitettu 505 miljoonaa euroa.

Kyseinen summa ei sisällä yhtäkään pyöräilyyn tai kävelyyn kohdistuvaa merkittävää kehittämishanketta. Esitetyt hankkeet ovat: Kehä I Laajalahden kohta (20 milj. euroa), Länsimetron jatkeen liityntäliikennejärjestelyt (7 milj. euroa), Vuosaaren meriväylä (12,5 milj. euroa), valtatie 4 Kirri-Tikkakoski (139 milj. euroa), Kokkolan meriväylä (45 milj. euroa) ja Hailuodon kiinteä yhteys (76 milj. euroa). Ainoastaan Länsimetron liityntäliikennejärjestelyt saattavat hyvällä tuurilla käsittää jonkin verran esimerkiksi pyöräpysäköintiä.

Näyttävästi tehdyn kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman lanseerauksen yhteydessä Berner toitotti, että liikkumistottumusten muuttuminen vaatii radikaalejakin toimenpiteitä: ”Kävelyn ja pyöräilyn hyödyt ovat kiistattomat, mutta niiden lisääminen edellyttää liikennejärjestelmämme ja liikkumistottumustemme jopa radikaalia uudistamista.”

Anteeksi nyt, liikenneministeri, mutta kaavailemanne kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmaan käytetty yksi vaivainen promille liikenneverkkoon kohdistetusta tämän vuoden budjetistanne ei näyttäydy millään muotoa radikaalina.

Anteeksi nyt, liikenneministeri, mutta kaavailemanne kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmaan käytetty yksi vaivainen promille liikenneverkkoon kohdistetusta tämän vuoden budjetistanne ei näyttäydy millään muotoa radikaalina. Yksittäiseen pyöräväylän rakentamiseen saa aivan helposti kulutettua pari miljoonaa, jonka Liikenneministeriö osoittaa tänä vuonna kävelyn ja pyöräilyn “edistämiseen”.

Itse Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma ei sinänsä lupaa yhtään enempää rahaa infran rakentamiseen, vaikka kustannuksia siinä onkin arvioitu. Ohjelmassa ehdotetaan varovasti, että ”valtion tuki kaupunkien kävely- ja pyöräilyhankkeisiin voisi olla esim. 50 % hankkeen hinnasta”. Lupaus tämä ei kuitenkaan ole.

Mikäli tulkitsen edistämisohjelmaa oikein: Osana jo aiemmin mainittua kuntien yhteistä kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelmaa arvioidaan vuosittaisiksi investointikustannuksiksi 30 miljoonaa euroa valtion osalta ja sama 30 miljoonaa euroa kuntien osalta vuosina 2019-2023. Siis yhteensä 60 miljoonaa euroa investointeja kevyen liikenteen infraan joka vuosi viiden vuoden ajan.

Kuulostaa sinänsä hyvältä, kunnes katsoo uudelleen Liikenneministeriön tämän vuoden budjettia: 3,4 miljardia euroa. Tuosta summasta esitelty kevyen liikenteen infran valtion investointiosuus (30 miljoonaa) olisi vain 0,8%. Tämän vuoden liikenneverkon investointiosuudestakin (505 miljoonaa) se olisi vain vajaa 6%. Ei kovin radikaalia.

Näyttää siltä, että nykyinen hallituksemme tarjoaa jatkuvasti laastaria laastarin päälle. Kauniit puheet kävelyn ja pyöräilyn edistämisestä tuskin näkyvät mitenkään esimerkiksi juuri parahiksi käytävissä kehysriihineuvotteluissa. Nähtäväksi jää, että ryhtyykö hallitus tekemään mitään soten rinnalle kaavailtujen ennaltaehkäiseviä toimenpiteiden suhteen vai tyytyykö se hymistelemään parantunutta taloutta.

Sanon tämän vielä kerran ääneen: Liikenneministeriön kaavailemat mahtavat kustannushyödyt suomalaisten lisääntyvän kävelyn ja pyöräilyn johdosta eivät synny itsestään.

Sanon tämän vielä kerran ääneen: Liikenneministeriön kaavailemat mahtavat kustannushyödyt suomalaisten lisääntyvän kävelyn ja pyöräilyn johdosta eivät synny itsestään. Kevyen liikenteen infran rakentaminen ja ylläpito vaativat rahaa – samaa tavaraa, jota jatkossa syydetään uudessa sotessa ”korvauksena” yksityisille terveystaloille.

Sote pyörii kyllä tällä hetkellä, mutta pyörä ei. Jättäkää se sote rauhaan ja ryhtykää pyöräilyradikaaleiksi, jos haluatte pelastaa Suomen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s