Keskisuomalainen uutisoi vast’ikään (15.1), että Jyväskylässä ja monessa muussa suuressa kaupungissa koulupsykologien ja -kuraattorien määrä jää kauas suosituksista. Keskisuomalaisen mielipidepalstalla onkin käyty artikkelin julkaisun jälkeen paljon keskustelua Jyväskylän oppilashuollon huonosta riittävyydestä. Myös Psykologiliitto ry. muistutti alkuperäisessä artikkelissa, että jos yhtä psykologia kohden on yli 1000 oppilasta, jää palvelujen saatavuus heikkoihin kantimiin.

Olen samaa mieltä, että palvelujen saavutettavuus ja myös oppilaiden alueellinen yhdenvertaisuus kärsii, mikäli yhtä ammattilaista kohden on jopa yli 1400 oppilasta. Uusi oppilashuoltolaki ei ole pystynyt takaamaan tarpeellisia palveluita. Sen lisäksi, että lapset ja nuoret eivät saa tarvitsemaansa palvelua, haittaa liian iso työmäärä myös psykologien ja kuraattorien jaksamista.

Haluan kuitenkin tuoda keskusteluun mukaan yhden merkittävän näkökulman: Todellisuudessa psykologien ja kuraattorien määrän lisääminen ei ole mikään ratkaisu. Se on laastari, joka helpottaa nykyistä tilannetta, mutta ei korjaa itse ongelmaa. Todellinen ongelma on se, että meidän yhteisömme itsessään ei kykene enää vastaamaan lasten ja nuorten tarpeisiin.

Todellinen ongelma on se, että meidän yhteisömme itsessään ei kykene enää vastaamaan lasten ja nuorten tarpeisiin.

Jo mainittu oppilashuollon lakikin vaatii, että ennen yksilökohtaista opiskeluhuoltoa puututaan yhteisölliseen opiskeluhuoltoon; siihen, kuinka edistetään koko koulun hyvinvointia, terveyttä, sosiaalista vastuuta ja lasten ja nuorten osallisuutta. Tässä suhteessa on epäonnistuttu mielestäni vielä huonommin kuin palkkauskysymyksessä. Tämä näkyy suoraan koulupsykologien ja kuraattorien kasvaneena työmääränä.

Jotta koulussa voidaan vastata kasvavaan pahoinvointiin, täytyy myöntää se tosiseikka, että tehokkain ratkaisu ei ole psykologin tai kuraattorien tekemässä työssä, vaan jossain aikaisemmassa vaiheessa lasten ja nuorten kehitystä. Täytyy myöntää, että psykologit ja kuraattorit eivät tuota ennaltaehkäiseviä palveluita sanan todellisessa merkityksessä. Psykologin tai kuraattorin luokse päätyvällä lapsella on jo jokin ongelma, jota palvelut ennen koulun alkua, kouluyhteisö ja perhe ei ole kyennyt estämään.

Psykologin tai kuraattorin luokse päätyvällä lapsella on jo jokin ongelma, jota palvelut ennen koulun alkua, kouluyhteisö ja perhe ei ole kyennyt estämään.

Kun siis puhumme lasten ja nuorten ehkäisevistä palveluista, puhumme aivan muusta. Puhumme neuvolasta ja kouluterveydenhuollosta, joita tulisi edelleen kehittää. Tehokas seulonta on ratkaisun avain. Nykypäivän neuvolan työntekijöillä tulee olla kykyä hahmottaa muuttuvia perheoloja sekä yhteiskunnan rakenteita. Huomattavaa on, että neuvola-aikainen tuki äitien ja isien kasvussa hyviksi vanhemmaksi vaikuttaa enemmän lapsen elämään kuin mitä yksittäinen psykologi tai kuraattori voi myöhemmin tehdä.

Puhumme lasten oikeudesta ja mahdollisuudesta yhdenvertaiseen päivähoitoon. Tämä käsittää päivähoitopaikan, jossa on tarpeeksi paljon osaavaa henkilökuntaa terveellisessä kasvuympäristössä. Puhumme siitä, että osataanko esimerkiksi vilkkaan lapsen energiaa ohjata onnistumisen kokemuksiin vai torutaanko lasta heti kättelyssä. Onnistumisen kokemukset jo varhaiskasvatuksessa lisäävät lapsen itseluottamusta ja kykyä sopeutua elämän muuttuviin olosuhteisiin.

Puhumme peruskoulujärjestelmästä, joka kykenee tässäkin vaiheessa lapsen tai nuoren elämää ottamaan aidosti huomioon yksilön omine vahvuuksine ja tarpeineen. Puhumme koulusta, joka kykenee rakentamaan lasten välille välittävän yhteisön – jossa lapsen sukupuoli, etnisyys, uskonto tai sosioekonominen asema ei määritä sitä, kuuluuko hän yhteisöön vai ei.

Kuulemme jatkuvasti siitä, kuinka kiusaaminen ja syrjintä ovat peruskoulussamme pysyviä ilmiöitä. Yksikään psykologi tai kuraattori ei kykene tekemään tyhjäksi sitä, millaiset arvet jatkuva hylätyksi tuleminen lapselle ja nuorelle aiheuttaa.

Yksikään psykologi tai kuraattori ei kykene tekemään tyhjäksi sitä, millaiset arvet jatkuva hylätyksi tuleminen lapselle ja nuorelle aiheuttaa.

Tulevaisuuden koulussa ennaltaehkäisevät palvelut syntyvät siitä, että kouluyhteisöä rakennetaan kunnolla: monialaisesti, ammattitaidolla, lapset ja nuoret mukaan ottaen. Koulussa opettajien lisänä kuuluisi olla nuorisotyöntekijöitä, yhteisöpedagogeja ja muita osaajia. Hyvinvoiva yhteisö rakentuu tiiviissä yhteistyössä lasten perheisiin ja kolmannen sektorin toimijoihin, kuten lapsen harrastusyhteisöihin.

Lopuksi haluan kiittää psykologeja ja kuraattoreita siitä työstä, mitä he tekevät. Tämän tekstin tarkoitus ei ole tehdä heidän työtään tyhjäksi. Päinvastoin. Tarkoitus on osoittaa se, että parhaassa mahdollisessa kouluyhteisössä sillä ei ole väliä, onko yhtä psykologia tai kuraattoria kohden 100 vai 2000 lasta, sillä lapsista vain harva tarvitsee psykologin tai kuraattorin apua. Tuolloin he, jotka apua tarvitsevat, saavat avun silloin, kun sitä tarvitaan – ilman jonoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s